Opetusministeri Adlercreutzille (r.) tuli alkuvuodesta yllätyksenä, että Suomesta lähetetään tyttöjä silvottavaksi maailmalle. On hyvä, että ministeri haluaa puuttua asiaan, tekemällä aiheesta aluksi selvityksen. Asia ei kuitenkaan ole uusi: nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat tienneet tästä jo vuosien ajan. Silpomisesta on yritetty puhua, ja erilaisia malleja siihen puuttumiseen on kehitetty. Aihe on kompleksinen, se vaatii kulttuurisensitiivistä otetta sekä tosiasiallista koulutusta eri viranomaisille. Nykyisellään tässä on puutteita.

Käymieni keskustelujen perusteella nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät ja terveydenhuollon ammattilaisten jakavat käsityksen siitä, että silpominen koskettaa montaa tyttöä ja naista Suomessa. Myös Espoossa aihe nousee esiin vaikkapa neuvoloissa ja nuorisotaloilla. On hyvä, että tytöt uskaltavat keskustella asiasta. Turvallisia aikuisia tarvitaan.

Olen tyytyväinen, että FGM:n kieltämisessä on viimein otettu edistysaskelia lainsäädännössä.

Keskeistä on, että ammattilaisilla on riittävä ymmärrys siitä, mitä silpominen tarkoittaa ja millaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia sillä voi olla. Kaupunkien ja alueiden vastuulla on huolehtia siitä, että koordinaatio- ja yhteistyörakenteet toimivat, asiakirjoihin on kirjattu selkeästi silpomisen ehkäisy ja että työhön on osoitettu riittävät resurssit.

Moni ammattilainen kokee silpomisen puheeksi ottamisen vaikeaksi. Juuri siksi asiasta tulisi kysyä neuvolassa jokaiselta asiakkaalta osana normaalia palvelua. Näin puheeksi ottaminen ei kohdistu yksittäisiin ryhmiin, vaan siitä tulee osa yhdenvertaista ja ennaltaehkäisevää työtä. Kysymyksen on kuuluttava selkeästi ohjeistuksiin.

Kun silpominen otetaan eri palveluissa puheeksi riskimaista tulevien asiakkaiden kanssa, tarvitaan usein tulkkia. Naisten ja lasten oikeuksien kannalta on erittäin tärkeää, että tulkkina ei toimi asiakkaan puoliso, sukulainen tai muu läheinen. Aina on käytettävä ammattitulkkia, vaikka painetta olisi.

Myös varhaiskasvatuksella ja kouluilla on tärkeä rooli silpomisen ehkäisemisessä. Koulumaailmassa FGM:n vastainen työ ja siten tyttöjen oikeuksien puolustaminen ei kuulu pelkästään jollekin tietylle taholle, vaan siitä vastaavat osaltaan ja yhteistyössä kaikki koulun aikuiset, kuten rehtori, opettajat ja opiskeluhuollon eri toimijat. Pitkiä, selittämättömiä koulupoissaoloja tai ulkomaanmatkoja ei voi hyväksyä.

Ammattilaisilla ja viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus tai ilmoitus poliisille, jos hänellä on epäily Suomessa asuvalle lapselle tehdystä leikkauksesta täällä tai muualla, ja myös sen uhasta.

Olen siinä käsityksessä, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella silpomisen vastainen työ on huomioitu paremmin kuin joillain muilla alueilla. Edelleen löytyy kuitenkin parannettavaa, sillä yksikin silvottu tyttö on liikaa. Espoon puolella vaikutan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnassa ja haluan, että edistämme tyttöjen oikeuksien toteutumista osaltamme sitäkin kautta.

Ella Immonen
Kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (Espoo & LUVN, SDP)
Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan puheenjohtaja.