Vaaliteemat
Vaaliteemani kunta- ja aluevaaleissa 2025
Kunta- ja aluevaaleissa on kyse ihan tavallisten ihmisten asioista. Samalla niissä on kyse hyvinvointivaltion pelastamisesta.
Kuntavaalit ovat pitkälti koulutus- ja sivistysvaalit, kun muut tehtävät on siirretty hyvinvointialueille. Espoon tulee olla viihtyisä kulttuurikaupunki, houkutteleva ja kansainvälinen opiskelukaupunki, jota kehitetään kestävästi. Valtuutettuna aion tehdä töitä varhaiskasvatus- ja koulumaailmaan satsaamiseksi ja sujuvan arjen hyväksi.
Peruspalveluiden järjestäminen on hyvinvointialueiden toiminnan keskiössä. Apua ja tukea tulee olla saatavilla jokaiselle silloin, kun sitä tarvitaan. Meidän on pidettävä huolta kaikista, ei vain harvoista.
Klikkaa alta nuolista ja lue teemoistani tarkemmin
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus läpileikkaavasti kaikkeen päätöksentekoon
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat ydinarvojani. Yhteiskunnassa riittää edelleen tehtävää epätasa-arvon ja eriarvoisuuden kitkemiseksi. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmien tulee olla läpileikkaavasti mukana kaikessa päätöksenteossa ja osana rakenteita niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisesta lähtien, jotta kukaan ei joudu toista huonompaan asemaan henkilöön liittyvän syyn, kuten sukupuolen, iän tai vammaisuuden perusteella.
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus ehkäistä sukupuoleen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen perustuvaa syrjintää. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien nojalla tulee myös aktiivisesti edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Esimerkiksi oikea-aikaisesti tehty sukupuolitietoinen budjetointi ja sukupuolen moninaisuuden huomioiva sukupuolivaikutusten arviointi ovat työkaluja, joilla turvataan oikeudenmukaisemmat päätökset. On myös tärkeää tarjota viranhaltijoille koulutusta näistä aiheista.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö edistää asukkaiden hyvinvointia ja estää syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Lähtökohtana tässä on ihmisten moninaisuuden ymmärtäminen.
Paikallispolitiikkaan osallistumisen on oltava mahdollista kaikille. Etenkin naisten osallistumista päätöksentekoon helpotetaan järjestämällä lastenhoitoa valtuuston ja lautakuntien kokousten ajaksi. Nämä huomiot ja tavoitteet koskevat sekä kaupunkia että hyvinvointialuetta.
Koulutus ja kulttuuri ovat sivistyksen kulmakiviä
KOULUTUS:
Kunnat ovat vastuussa varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen järjestämisestä. Turvallinen ja tasa-arvoinen koulu kuuluu kaikille. Suomalainen koulujärjestelmä on menestystarina, josta voi olla ylpeä. Ylpeydenaihetta uhkaa ruma loppu, mikäli koulumaailmaa ei enää nähdä satsaamisen arvoisena. Koulutus on investointi tulevaan. Osaaminen on nimittäin se, millä Suomi pärjää ja nousee.
SOSIOEKONOMINEN ASEMA & OPPIMISEROT:
Suomalainen koulutus on laadukasta ja opettajiemme ammattitaito kansainvälistä huippua. Samalla tiedämme, että parhaiten ja heikoimmin pärjäävien oppilaiden välinen kuilu kasvaa entisestään, mikä myös selittää kehnoja PISA-tuloksia. Tavoitteena on saada oppimistulokset kasvuun. Kaksivuotinen esiopetus antaa valmiuksia aloittaa koulupolku ja vahvistaa aloittavien koululaisten kielitaitoa.
Vaikka meillä on laadukas perusopetus, oppimiseroja on kyettävä kaventamaan tehokkaammin. En pidä hyvänä asuinalueiden ja koulujen segregoitumista parempiin ja huonompiin; huono-osaisuuden periytymiseen sukupolvelta toiselle pitää puuttua myös näin. Olisi hyvä tarkastella, kuinka paljon painotettua erikoisopetusta on ja missä, ja mitkä ovat oppilaaksiottoalueet.
Pandemia, paisuneet ryhmäkoot ja koulutusleikkaukset eivät tietenkään edistäneet koululaisten hyvinvointia, päinvastoin. Ennen pitkää itseohjautuvuuden vaatimus uhkaa muuttua heitteillejätöksi, eikä kaikilla nuorilla ole kotona samanlaista tukiverkkoa. Myös ammatillisessa koulutuksessa on huolehdittava tarkkaan lähiopetuksen määrästä. Koulumaailman haasteet ovat yhteiskunnallinen kysymys, ei pelkästään pedagoginen. Lasten ja nuorten varhaiseen tukeen on kiinnitettävä paremmin huomiota, jotta onnistumme pitämään jokaisen mukana.
KOULULAISTEN HYVINVOINNIN VAHVISTAMINEN:
Kiusaamisen vastainen toimintamalli, kouluisovanhemmat eli koulussa lasten ja nuorten vapaaehtoisina tukihenkilöinä toimivat ikäihmiset sekä harrastustoiminta koulupäivän yhteydessä ovat hyviä keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Suomessa jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla oikeus yhteen maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Parhaiten se toteutuisi kytkemällä aamu- ja iltapäivätoiminta osaksi koulupäivää Harrastamisen Suomen mallin tapaan. Harrastamisen tukeminen lisää merkityksellistä tekemistä vapaa-aikaan ja ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Tällainen malli olisi myös yksi varhaisen puuttumisen paikka. Lisäksi sillä luultavasti olisi työllistäviä vaikutuksia. Koulupäivän yhteydessä tapahtuvat harrastukset säästäisivät vanhemmilta aikaa mahdollisissa kuljetuksissa ja iltoihin vapautuisi perheiden yhteistä aikaa.
Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen vahvistaminen sekä ikätasoinen moderni seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Koulunkäyntiä voitaisiin uudistaa jo tehtävän hyvän työn lisäksi panostamalla koulusta saataviin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, satsaamalla lukutaidon edistämishankkeisiin, harkitsemalla ysin aamuihin siirtymistä, painottamalla esimerkiksi koodaustaitoja sekä yrittäjyyskursseja ja lisäämällä kasvisruokapäiviä kouluissa. Opetusmateriaaleissa näkyvä moninaisuus ja yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteleminen yhdessä oppilaiden kanssa ovat keinoja edistää yhdenvertaista kouluympäristöä.
JAKSAMINEN JA TASA-ARVO:
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan etenkin tyttöjen jaksaminen koulussa on koetuksella. Näihin haasteisiin on suhtauduttava vakavasti. Kouluissa on oltava riittävästi turvallisia aikuisia, joilla on voimavaroja ja resursseja tehdä arvokasta työtään. Vähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on muita nuoria suurempi riski joutua syrjityiksi. Kaikkien nuorten tulee voida luottaa kouluissa siihen, että heidän mahdollisesti kohtaamansa syrjintä ja häirintä otetaan tosissaan ja että siihen puututaan asianmukaisella tavalla.
Koulun tulee olla lapsille ja nuorille rauhallinen, turvallinen ja kaikesta häirinnästä vapaa paikka oppia, samoin kuin henkilökunnalle tehdä työtään. Opetuksen järjestäjillä on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien mukainen velvollisuus aktiivisesti edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään.
On tärkeää, että koulujen ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset saavat täydennyskoulutusta sukupuolitietoisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta. Myös varhaiskasvatusta tulisi kehittää toiminnallisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelulla, vaikka sen velvoittavuudesta on vastikään varhaiskasvatuksen kohdalla harmillisesti luovuttu. Tasa-arvokehitys alkaa nimittäin jo aikaisessa vaiheessa.
Suomessa on edelleen erittäin vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat, mikä vaikuttaa palkka- ja urakehitykseen sekä siihen, minkä ihminen kokee olevan itselleen mahdollista. Olisikin tarpeellista purkaa stereotypioita ja vähentää oppiaine-, koulutus- ja uravalintojen eriytymistä sukupuolen mukaan aina varhaiskasvatuksesta lähtien myöhemmille koulutusasteille.
Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella ja koulutuksella ei pyritä sukupuolineutraaliuteen, vaan se on hyvä työkalu edistää tasa-arvoa. Se antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden olla ja toteuttaa itseään omien kiinnostuksenkohteidensa ja vahvuuksiensa pohjalta sekä opettaa kunnioittamaan muita.
Yksi Espoon vahvuus on se, että olemme houkutteleva ja kansainvälinen opiskelukaupunki. Espoossa on hienoja toisen asteen oppilaitoksia eri painotuksin. Toinen aste on pidettävänä aidosti maksuttomana.
Aalto-yliopisto Otaniemessä on kansainvälisesti tunnustettu opinahjo, jossa tehdään uraauurtavaa tutkimusta ja innovaatioita. Sen kautta Espoolla on vahva olemassaoleva pohja monipuolisille ja kestäville yrittäjäekosysteemeille. Tämä on voimavara, jota pitää hyödyntää eikä heittää hukkaan. Kaupungin tulisikin entisestään tiivistää yhteistyötä oppilaitosten, myös Espoon AMK-puolen, ja yritysten kanssa tulopohjan vahvistamiseksi.
KULTTUURI:
Kulttuuri on sivistyksen elinehto. Espoon on jatkossakin oltava vireä ja houkutteleva kulttuurikaupunki, jolla on tarjolla kulttuuria ja tapahtumia omastakin takaa.
Mielestäni kulttuuri lisää onnellisuutta & myötätuntoa ja kasvattaa ihmisenä. Teatterit, taidenäyttelyt, musiikkiesitykset, kirjastot, kahvilat ja leikkipuistot hyviä ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia unohtamatta ovat Espoolle merkittävä pito- ja vetovoimatekijöitä. Lähikirjasto on yksi lempipaikkojani.
Kulttuurilla on tärkeä rooli kielen ylläpitäjänä, ihmisten tunnekokemusten kerryttäjänä ja yhteentuojana. Lisäksi se on merkittävä työllistämisvaikutuksiltaan ja vientituotteena.
Eläväinen kulttuuritarjonta lisää eri elämänvaiheissa olevien asukkaiden hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä ja ikääntymiseen liittyviä riskejä, kuten yksinäisyyttä. Myös maksuttomat, kaikille saavutettavat kulttuuritapahtumat ja asukaslähtöiset matalan kynnyksen yhteisölliset tempaukset ovat tärkeitä.
Espoo kestävänä kaupunkina
Minun Espooni on moderni, viihtyisä ja turvallinen kaupunki, jota kehitetään kestävästi. Haluan, että Espoo on jatkossakin maailman paras paikka elää. Sen vuoksi tehtyjen päätösten tulee olla vastuullisia ja pitkäkantoisia.
VASTUULLINEN ILMASTOTOIMIJUUS & KASVU:
Espoo on Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkeja. Espoon on suurena kaupunkina oltava kunnianhimoinen ilmastotoimija. Kaupungin tulee laatia ilmastosuunnitelma, vaikka se ei enää olekaan velvoittavaa.
Kestävän kaupungin talouden on oltava kestävällä pohjalla. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kurjistamisen tietä. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta kunnille vuoden alussa. Elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan panostaminen ovat keinoja tulopohjan vahvistamiseksi ja se on myös kasvun edellytys. Etenkin maahanmuuttajaäitien kotoutumiseen ja työllistymisen tukemiseen tulee panostaa, mihin voi saada vetoapua järjestöpuolelta.
Espoon kaupungin hankinnoissa voidaan edistää kestävää kehitystä muun muassa panostamalla vihreisiin investointeihin. Suuntaamalla hankintoja innovatiivisiin tuotteisiin tai palveluihin ja tukemalla hankinnoissa paikallisia yrittäjiä kunnat ja hyvinvointialueet voivat stimuloida paikallista yritystoimintaa ja luoda kysyntää uusille ratkaisuille.
Tarvitsemme yrittäjyyttä, mukaan lukien lisää pienyrittäjyyttä ja start-upeja. Kaupunki voi kannustaa yrittäjyyteen ja luoda yrittäjäystävällistä ympäristöä esimerkiksi osoittamalla mentorointia uusille yrittäjille ja järjestämällä verkostoitumistapahtumia.
Innovaatioekosysteemit vahvistavat työllisyyttä ja kilpailukykyä. Espoon ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kannattaa ottaa tämä mukaan ratkaisuvalikoimaan entistä paremmin olemalla aktiivisia paikallisten innovaatioverkostojen rakentamisessa. Näillä tarkoitetaan yritysten, tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja muiden sidosryhmien verkostoa, jonka jäsenet luovat yhdessä liiketoimintaa ja innovaatioita tai tekevät tutkimusta. Yhteistyö luo pohjan uusille ratkaisuille ja parantaa valmiuksia kohdata tulevaisuuden haasteet. Tätä vauhditetaan pitämällä huoli, että olemme houkutteleva myös kansainvälisille osaajille.
Hyvinvointialueilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli TKI- eli tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan tukemisessa. Espoon tulee panostaa älykkäiden kaupunkiratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon, kuten energiatehokkaisiin rakennuksiin, tietoliikenteeseen ja digitaalisiin palveluihin. Asukkaiden omaa innovatiivista potentiaalia kannattaa kuulla ja hyödyntää aktiivisesti.
Lähiluonto tuo virkistystä asukkaiden arkeen ja on itseisarvo, joka ansaitsee suojelua. Kasvisruokapäivät ja lähivirkistysmahdollisuuksista huolehtiminen ovat arkea lähelle tulevia esimerkkejä kestävän kaupungin piirteistä.
JULKINEN LIIKENNE:
On tärkeää, että Espoossa on kohtuuhintainen ja saavutettava, häirinnästä vapaa julkinen liikenne. Joukkoliikenneyhteyksien tulee olla kattavat. Asuinalueet on suunniteltava niin, että arki on sujuvaa asioinnin, liikkumisen ja muun elämisen osalta.
Joukkoliikenteen hintojen pitäminen kohtuullisena on osa kaupungin roolia ilmastotoimijana. Pitkällä aikavälillä on tavoiteltava maksutonta julkista liikennettä, mikä olisi niin ikään ekoteko ja kannustin vähentää yksityisautoilua kaupungeissa.
Kaikkialla kaupungissa on huolehdittava myös toimivista kevyen liikenteen eli jalankulku- ja pyöräilymahdollisuuksista pitämällä kävely- ja pyöräteitä hyvin hoidettuina ympäri vuoden.
FEMINISTINEN KAUPUNKISUUNNITTELU:
Tasa-arvoista ja yhdenvertaista kaupunkitilaa luodaan feministisellä kaupunkisuunnittelulla. Sen avulla rakennetusta ympäristöstä tehdään viihtyisämpää ja saavutettavampaa samalla, kun huomioidaan moninaisten ihmisryhmien tarpeet.
Feministinen kaupunkisuunnittelu koskee myös julkisten tilojen turvallisuutta ja tarkoittaa esimerkiksi riittävää katuvalaistusta ja teiden hiekoittamista, auraamista sekä huolehtimista turvallisesta koulutiestä.
Esteettömyys on tärkeää muuallakin kuin julkisessa liikenteessä. Kaupungin julkisten tilojen – ja myös asuntojen – on oltava esteettömiä, jotta liikkuminen esimerkiksi rollaattorilla, lastenrattailla tai pyörätuolilla onnistuu vaivatta. Tämän tavoitteen varmistamiseksi tulisi laatia esteettömyyssuunnitelma.
Julkisten vessojen tulee olla siistejä, niin että niissä on mahdollista huolehtia kuukautishygieniasta. Siisteistä vessoista hyötyvät etenkin myös esimerkiksi lapsiperheet ja suolistosairauksista kärsivät.
Hoitotakuulla ajoissa ja nopeasti palveluiden pariin
Hyvinvointivaltiossa ihmisten on voitava luottaa, että hoitoa saa tarvittaessa ja riittävän ajoissa. Vaikka resurssit ovat rajalliset, hoitoon pääsyn turvaaminen on aivan keskeistä. Hoitoon pääsy pitääkin turvata kaikille: 14 päivän hoitotakuusta on pidettävä kiinni. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla hoitoon pääsy 7 päivässä, mikä ei ole eurooppalaisella mittapuulla harvinaista.
Jonossa ei tervehdytä. Asiassa kuin asiassa ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen tulevat loppupeleissä useimmiten halvemmaksi. Kun ihmiset pääsevät ajoissa hoitoon, kalliimman erikoissairaanhoidon kuormitus kevenee. Painopistettä tuleekin siirtää perusterveydenhuollon palveluihin; sen avulla voidaan säästää kokonaiskuluista. Ennaltaehkäisy on edullisinta, vaikuttavaa hoitoa.
Painopiste vahvoihin, kaikille saavutettaviin julkisiin peruspalveluihin
Suomalainen hyvinvointivaltio on menestystarina. Meidän pitää vaalia eikä tuhota tätä arvokasta perintöä. Sote-palveluiden painopiste on pidettävä laadukkaissa ja toimivissa julkisissa palveluissa.
Politiikassa on kyse arvovalinnoista. Oikeistohallitus vie hyvinvointivaltion purkutalkoillaan Suomea väärään suuntaan rapauttamalla palveluita, ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan rakenteita. Pystymme alueellisella tasolla parempaan. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on huolehdittava asukkaiden hyvinvoinnista.
Tasa-arvon toteutumisen ja edistämisen tulee olla palveluita järjestettäessä läpileikkaava periaate. Hyvinvointi- ja terveyseroja on kavennettava, eikä se onnistu asiakasmaksuja korottamalla ja vaikeuttamalla hoitoon pääsyä. Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen, omatiimimalli ja vaikuttavuuden johtaminen ovat mahdollisia keinoja parantaa palveluita. Hyväksi todetut käytänteet, jotka tehostavat toimintaa ja parantavat hoitoon pääsyä on saatava nykyistä tehokkaammin käyttöön hyvinvointialueilla.
Toimin SDP:n TKI-työryhmän sihteerinä. Hyvinvointialueen rahoitusmallin tulisi kannustaa nykyistä paremmin TKI-toimintaan. Alueille on siis luotava kannustimia satsata kasvuun.
Dataan ja tutkimustietoon perustuva vaikuttavuuden johtaminen on korostuneen tärkeää julkisessa päätöksenteossa ja keskeinen askel kohti kestävämpää julkista hallintoa, jotta uusiin haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti. Nykyinen kompleksinen toimintaympäristö edellyttää nimittäin erityistä fokusoitumista sen varmistamiseen, että asetetut tavoitteet saavutetaan.
Naisten ja tyttöjen terveys – naiserityiset terveyspalvelut paremmin tukemaan naisten ja tyttöjen hyvinvointia
Naiset ovat miehiä riippuvaisempia julkisista palveluista. Julkisista sote-palveluista karsiminen on samalla leikkaus tasa-arvoon myös siksi, että kyseessä on naisvaltainen ala.
Naisten ja tyttöjen terveyteen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimuksista käy ilmi, että naisten kipuja ja oireita terveydenhuollossa vähätellään. On huolestuttavaa, että hoitoa naiserityisiin vaivoihin voi olla vaikea saada.
Naisten ja tyttöjen hyvinvointia ja terveyttä on edistettävä laadukkailla ja saavutettavilla naiserityisillä terveyspalveluilla, kuten takaamalla pääsy gynekologisiin palveluihin myös julkisissa terveydenhuollossa, luomalla yhteneväiset hoitokäytännöt gynekologisten sairauksien ja oireyhtymien hoitoon sekä jakamalla tietoa rintojen omatarkkailusta. Muita mahdollisia toimia ovat muun muassa maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille ja muut seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, kuten perhesuunnittelupalvelut, joissa huomioidaan perheiden moninaisuus.
Huomiota tulisi kiinnittää myös synnytyksen jälkeiseen terveyteen turvaamalla mahdollisuus fysioterapiaan esimerkiksi virtsankarkailun hoitamiseksi ja vaihdevuosioireiden hoitoon. Asunnottomille naisille on tarjottava maksuttomia kuukautis- ja inkontinenssisuojia.
Hyvinvointialueen keskiössä pitää olla laadukkaat, yhdenvertaiset ja ihmislähtöiset palvelut. Jokaisen tulee olla mahdollista asioida palveluissa turvallisesti omana itsenään, myös sateenkaari-ihmisten ja muihin vähemmistöihin kuuluvien. Tämän varmistamiseksi ammattilaisille pitää antaa koulutusta sensitiivisestä, arvostavasta kohtaamisesta ja eri ryhmien erityistarpeiden huomioimisesta.
Oikeus väkivallattomaan elämään on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Suomi on Euroopan perusoikeusviraston mukaan yksi Euroopan unionin vaarallisimmista maista naisille: joka kolmas nainen on kohdannut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta ja vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa. On tärkeää, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on käytössä tutkittuun tietoon perustuvat THL:n suositusten mukaiset rakenteet ja toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi.
Hyvinvointialueen on tarjottava riittävä määrä Seri-tukikeskuksia seksuaaliväkivallan uhrien tukemiseksi sekä paikallisia MARAK-työryhmiä vakavaa parisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttamiseksi. Väkivallan vastaisessa työssä on myös huomioitava erityisryhmät, kuten iäkkäät naiset, vammaiset naiset ja maahanmuuttajat.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen ja puolustamisen
on oltava kaiken politiikan peruslähtökohta.
