Naisiin kohdistuva väkivalta ratkaistaan turvakotipaikkojen lisäksi puuttumalla juurisyihin.
Kun Espoon kaupunkistrategian mukaisesti tavoittelemme Suomen turvallisimman kaupungin asemaa, olisi tähän oleellista sisällyttää myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan näkökulma. Lähisuhdeväkivallan uhka ja väkivallan kokemus ovat vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka edellyttävät toimivia ja riittäviä palveluja.
Espoossa ei kuitenkaan ole riittävästi turvakotipaikkoja väkivaltaa ja sen uhkaa kokeville espoolaisille, minkä vuoksi satoja apua ja turvaa tarvitsevia asiakkaita joudutaan käännyttämään pois vuosittain.
Pääkaupungin turvakoti ry on etsinyt jo usean vuoden ajan uusia tiloja Espoosta voidakseen laajentaa toimintaa ja täyttää nykyiset palvelutarpeet, mutta sopivia tiloja ei ole löytynyt.
Nykyiset tilat eivät myöskään täytä kaikkia nykyisiä saniteettivaatimuksia.
Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta valvovan asiantuntijaryhmän (GREVIO) mukaan turvakotipaikkoja tulee olla yksi perhepaikka 10 000 asukasta kohden, mikä tarkoittaa, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella paikkoja puuttuu noin 38.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ratkaista pelkillä turvakotipaikoilla, vaan on tärkeää puuttua myös juurisyihin. Väkivallan vastaisessa työssä on huomioitava erityisryhmät.
Espoon kaupungin ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on varmistettava turvakotipaikkojen riittävyys Espoossa ja tehtävä vankkumatonta yhteistyötä sen eteen, että jokainen saa elää turvassa.
Ella Immonen
kaupunginvaltuutettu (sd)
Minna Nurminen
kaupunginvaltuutettu (vas)
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston jäseniä.
Kirjoitus on mielipide, joka on julkaistu Helsingin Sanomissa 16.11.2025.
